SEKAISIN KORONASTA

Vastaa

Kausi alkaa olla lopuillaan täysin poikkeuksellisissa tunnelmissa. Viimeiset porkkanat lähtevät tukkuihin ensi viikolla. Pakkaamon ovissa on laput, jotka kieltävät sisälle tulon muilta kuin työntekijöiltä, käsiä pestään tehostetusti, desinfiointipullot ovat pöydillä. Porkkanatkin loppuvat viime viikolla alkaneen hamstrausbuumin seurauksena vähän etuajassa.

Tilanne saa kieltämättä mietteliääksi ja pohtimaan tosiasiaa, että kaikki ei olekaan meidän hallinnassamme, tilanteet muuttuvat hetkessä, suunnitelmat menevät uusiksi eikä suunnitelmia toisaalta voi tehdä kovin pitkälle. Yhtäkkiä meillä onkin vain tämä päivä ja hetki, ihan niin kuin vanhassa laulussa Päivä vain ja hetki kerrallansa.

Toisaalta tässä epävarmuudessa katse tähyilee jo kohti kevättä. Sehän tulee vääjäämättä, samoin linnut: metsässä kuuluu iltaisin lähes aavemainen lehtopöllön ääni, varpuspöllö viheltelee jossain kaukana, hiirihaukka saa harakan mielen järkkymään – ja kaiken kruunaa iki-ihana mustarastaan aamuluritus. Jäämme odottelemaan mullan tuoksua nenässä.